Milloin yhteiskunta lakkaa olemasta yhteinen?

Marraskuun konferenssi kokoaa eri taustaisia ihmisiä ja asiantuntijoita pohtimaan, miten löydämme riittävän jaetun ymmärryksen

Mitä tarkoittaa luottamus? Entä onnistunut kotoutuminen tai yhteiskuntaan kuuluminen? Saatamme olettaa, että puhumme samoista asioista, vaikka sanojen takana on erilaisia kokemuksia, odotuksia ja käsityksiä siitä, miten yhteiskunta toimii.

Cultura‑säätiö on seurannut Suomen venäjänkielisten suhdetta mediaan, yhteiskuntaan ja instituutioihin vuodesta 2022 lähtien. Ensimmäinen seurantaselvityksemme syntyi poikkeuksellisessa tilanteessa: Venäjän hyökkäyssota oli muuttanut hetkessä koko toimintaympäristön.

Halusimme ymmärtää, miten Suomessa asuvat venäjänkieliset kokivat muutoksen ja miten se heijastui heidän suhteeseensa suomalaiseen yhteiskuntaan.

Vuoden 2022 jälkeen halusimme ymmärtää myös median näkökulmaa. Vuonna 2023 teimme media‑alan toimijoille suunnatun selvityksen Luottamuksen illuusio: tunteeko Suomen media lukijansa, jossa tarkastelimme, miten toimitukset ja mediaorganisaatiot hahmottavat erikielisiä yleisöjä, luottamusta ja saavutettavuutta. Selvityksen havainnot vaikuttivat myös siihen, miten olemme kehittäneet jo vuonna 2020 käynnistettyä kaksikielistä Culturalist-verkkojulkaisuamme.

Samaan aikaan järjestimme eri hankkeiden yhteydessä Erätauko‑dialogeja ja muita keskustelutilaisuuksia. Dialogissa tulee näkyväksi, miten ihminen ymmärtää kysymyksen ja päätyy vastaukseensa.

Keskusteluissa kävi yhä useammin ilmi, että ihmiset saattoivat käyttää samoja sanoja mutta tarkoittaa niillä eri asioita. Toisaalta he saattoivat päätyä samanlaisiin johtopäätöksiin hyvin erilaisista kokemuksista käsin. Aloimme pohtia, kuinka paljon luottamuksessa on kyse tiedosta ja kuinka paljon siitä, millaisesta kokemuksesta käsin yhteiskuntaa tulkitaan.

Kun väestö moninaistuu, yhteiskunta ei pysy yhteisenä itsestään. Siihen tarvitaan luottamusta, joukkoon kuulumisen tunnetta ja kokemusta siitä, että samat instituutiot ovat olemassa meitä kaikkia varten.

Marraskuun konferenssissa palaamme kysymykseen, joka on kulkenut mukanamme koko työskentelymme ajan: miten ihmisen käsitys yhteiskunnasta syntyy?

Harva meistä rakentaa sitä yhden median, oppitunnin tai keskustelun pohjalta. Näkemyksiimme vaikuttavat koti, ystävät, koulu, sosiaalinen media, uutiset ja omat kokemuksemme. Media on yksi niistä ympäristöistä, joissa käsityksemme yhteiskunnasta rakentuu, mutta se ei ole ainoa.

Vuoden 2024 seurantaselvityksessä vertasimme venäjänkielisten nuorten vastauksia Kansalaispulssin samanikäisiin vastaajiin. Havaitsimme, että Suomessa pitkään tai koko ikänsä asuneiden venäjänkielisten nuorten vastaukset olivat monissa kysymyksissä lähempänä venäjänkielisen väestön kokonaisuutta kuin Kansalaispulssin nuorten vastauksia.

Se nosti esiin kysymyksen siitä, miten Suomessa kasvaneet venäjänkieliset nuoret rakentavat suhdettaan suomalaiseen yhteiskuntaan? Vuoden 2026 selvityksessä kasvatimme 20–29‑vuotiaiden otosta, jotta heidän vastauksiaan voidaan tarkastella aiempaa luotettavammin omana ryhmänään.

Nuorten kokemusten ymmärtäminen on tärkeää myös laajemmin, koska ne kertovat siitä, millaiseksi suhde suomalaiseen yhteiskuntaan muodostuu niiden maahanmuuttajavanhempien lasten keskuudessa, jotka ovat itse kasvaneet täällä koko elämänsä.

Tarvitsemme samaan tilaan ihmisiä, jotka näkevät ilmiön eri suunnista: tutkijoita, toimittajia, viranomaisia, opettajia, nuorisotyöntekijöitä, kansainvälisiä asiantuntijoita ja nuoret itsensä.

Jos emme pysähdy yhdessä kysymään ja määrittelemään, mitä tarkoitamme luottamuksella, kotoutumisella ja yhteiskuntaan kuulumisella, saatamme jatkaa puhumista toistemme ohi silloin, kun yhteistä ymmärrystä tarvitaan kaikkein eniten.