Medialuottamus tarvitsee taitoja ja tiloja

Selviytymiskykyisen eli resilientin yhteiskunnan perusta on luottamus – niin kansalaisten keskinäinen luottamus kuin luottamus yhteiskunnan instituutioihin, erityisesti mediaan.

Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että luottamus uutismediaan on heikentynyt samalla kun sosiaalinen media on noussut yhä merkittävämmäksi uutislähteeksi. Lisäksi on voimistunut kehitys, jossa ihmiset suhtautuvat entistä myönteisemmin omaan poliittiseen tai muuhun ryhmäänsä, mutta samanaikaisesti yhä kielteisemmin vastapuoleen.

Luottamus on aivan keskeistä journalismille, koska sillä se erottuu monenlaisesta muusta informaatiosta jota ympärillämme on. Ihmisten tulisi siis voida lähtökohtaisesti luottaa siihen, mitä ammattimaiset toimittajat raportoivat, esimerkiksi siihen että uutiset ovat todenperäisiä ja lähteet oikeasti olemassa. Vaikka perusluottamus olisi olemassa, avoimessa yhteiskunnassa myös journalismi on samalla jatkuvan arvioinnin alla.

Tutkijat ovat havainneet, että mediaan luottavat voivat samalla olla kriittisiä journalismin sisältöjä kohtaan. Tämä kuvastaa sitä, että odotukset mediaa kohtaan ovat tällöin korkeat. Paljon on puhuttu siitä, kuinka digiaika haastaa perinteisen journalismin ansaintalogiikan, kun mainonta siirtyy verkkoon. Vielä suurempi haaste sekä journalismille että suomalaiselle demokratialle on yleisöjen eriytyminen yhteisöihin, joilla on omat tietolähteet ja siten eriytyneet näkemykset myös yhteiskunnasta. Tällaisia saattavat olla esimerkiksi eri kieliryhmät, joilla voi olla erilainen käsitys luottamuksesta ja erilaiset odotukset uutismediaa kohtaan.

Tutkimus viittaa lisäksi siihen, että monet erilaisista kulttuuritaustoista Suomeen tulevat henkilöt tai moninaisia kulttuuritaustoja edustavat suomalaiset kokevat, ettei heillä ole yhtäläisiä mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen dialogiin ja tiedon tuottamiseen.

Vaikka olemme edistyneet merkittävästi luodessamme tiloja, joissa "epätavalliset suomalaiset" tuntevat itsensä arvostetuiksi ja kuulluiksi, olemme myös tunnistaneet tulevan työn merkittäviä haasteita.

Esimerkiksi valmistelut tutkimuksesta saamelaisyhteisön kanssa ovat osoittaneet tarpeen syvällisemmälle pohjatyölle ja yhteistyölle, mikä korostaa alkuperäiskansojen kanssa työskentelyn monimutkaisuutta.

Tällä hetkellä iso kysymys on, miten luottamusta voidaan rakentaa uudelleen tilanteessa, jossa globaalien digijättien omistamat alustat hallitsevat monien tiedonsaantia ja perinteiset kansalliset tiedonlähteet eivät enää tavoita kaikkia.

Lääkkeeksi tarjotaan usein medialukutaitoja. Niiden oppiminen ei kuitenkaan ole mahdollista, ellei oppijoilla ole vähintään jonkinlaista luottamusta yhteiskuntaan ja kansalliseen laatumediaan. Siksi medialuottamuksen vahvistaminen ja medialukutaidon kehittäminen kytkeytyvät tiiviisti toisiinsa ja ovat jatkuvassa muutoksessa niin yksilöiden kuin erilaisten ryhmien keskuudessa. Lisäksi tarvitaan moninaisia mahdollisuuksia ja tiloja sille, että erilaiset yhteisöt kokevat tulevansa edustetuiksi ja kokevat omistajuutta ja osallisuutta julkisessa keskustelussa, esimerkiksi journalismin välityksellä.

Tämä edellyttää jatkuvaa vuorovaikutusta ja yhteistyösä yhteiskunnan eri toimijoilta – poliitikoilta, medialukutaidon edistämisen parissa toimivilta päätöksentekijöiltä, medialta, opettajankoulutukselta, koulujärjestelmältä sekä kansalaistoimijoilta.